Blogi siirtyi!

Jatkan blogin kirjoittamista uudessa osoitteessa!

Klikkaa tästä itsesi uuteen jo aloitettuun blogiini!

Nimiäiset tuli ja meni

Nimiäiset tapahtui viimeinkin. Viime lauantaina, 13.7 kutsuttiin lähimmät ihmiset eli sellaiset 46 vierasta kuulemaan tytön nimi ja juhlistamaan prinsessaa.

Tytöstä tuli Aisa.

Ilma oli viileä joten nätti mekko ei päässyt esille

tyttö lepää ruokailun aikana

Te, jotka nimiäisiä harkitsette voisin kertoa kuinka me tehtiin: Me otettiin kaikki vieraat vastaan ja lahjat koottiin minne ikinä mahtuivatkaan. Ulos mentiin tervetuliasmaljaa varten, jonka jälkeen pidin jonkinlaisen kirjoittamattoman puheen siitä miksi valitsimme nimen. Tämän jälkeen kerrottiin nimi, kilisteltiin ja kutsuttiin kummit valamaan valansa. Pyysin jokaiselta kummilta oman pienen pätkän kummivaloihin liitettäväksi. Kummit lukivat ja allekirjoittivat valansa ja siitä alkoikin meljän tunnin vapaa seurustelu. huhuh.

Tänään saatiin asunto vuokrattua. Kolme kilometriä keskustaan, mutta rakas ystävä asuu parin hassun mutkan takana. Tuo kummitäti on kenties tärkeämpi tällähetkellä kuin pikapääsy keskustan baareihin!

Kuopion Pikku Kakkosen puistossa tänään välipalalla

Typy on 1kk 1vk

Täällä ollaan taas! Ompeleminen oli tauolla mutta olen taas elävien kirjoissa! Tyttö kasvaa silmissä ja ensi viikolla, 13.7 on nimiäiset luvassa! Oon kokeillu macaroneja leipoo, jospa päivittäinen harjoittelu tuottaa tulosta!

Toisella viikolla vielä rimpula

Tyttö toisen viikon alussa. Vielä unelias

Ja nyt olen jälleen pääsemässä elämään kii! Tikkien sulaminen oli yhtä helvettiä. Se että jokainen liikahdus on kivuliasta laittoi mut todella passiiviseen tilaan moneksi viikoksi. Luojan kiitos ei raskauden jälkeistä masennusta ilmennyt. Piti vain nousta ja alkaa etsiä päivään uutta rytmiä. Vauvakin löytää kaikesta ihmeteltevää, ja saattaa ihan vaan lattialla hengailla kun siivoilen saati ompelen.

Olen ensimmäistä kertaa ompelukoneellekin päässyt! Mahtava tunne!

Vanhasta tyynyliinasta helteitä varten!

Eka hymy kuva!

 Näkemisiin! Huomenna kirjoitan vatsan palautumisesta ja vauva raukan iho-ongelmasta joka saattaa viedä tytön Lastenpolille ensi viikkoina..

Ensimmäinen viikko

Tiistaina 28.05.2013 klo 23:50  syntyi ja pieni tyttö on jo ehtinyt molempiin mummoloihin. Apukädet passaa!
Synnytys sattui, sehän on normaalia eikä minua kipu pelottanut. Sunnuntaina viikko sitten jo mentiin käymään Kyssissä, mutta tosiaan passittivat takaisin. Siitä seuraavana yönä palattiin koska vedet lähti valumaan.
Viisi päivää osastoilla oli pitkä aika, etenkin kun ensimmäinen yhteinen yö ja päivä vauvan kanssa meni mielestäni pilalle oman heikon oloni takia. Menetin synnytyksessä verta ruhtinaalliset 1,3 litraa, joten tyttö joutui olemaan ensi yönsä kansliassa hoidettavana..

Arki alkaa sujumaan, kun osaa soveltaa sairaalan opit omaan arkeen. Sairaalassa pyykinpesu pelaa, vauvalle on tilaa, on mukava lämpötila ja peppua mahtuu pesemään raanan alle. Aina ei ole niin  ja mekin ollaan jouduttu jo soveltamaan.

Ruoka-aika

Pullo on ollut tärkeä kun rinnat ei ole vielä mitkään meijerit. Kätilöt korostivat osittain inhottavan painostavasti rintaruokintaan vaikka olen sen kannalla kokoajan ollutkin. Kätilöiden tuputtava käytös sai minut jo miltei luopumaan tästä. Pahin oli keskiviikon ja torstain välinen yö, jolloin vauva valvoi keskiyöstä aamukuuteen koska rinnoistani ei tullut maitoa, ja minulle ei millään tohdittu antaa pullomaitoa. "Ei se vauva noin opi rintaruokintaan" Tulivat sanomaan ja alkoivat änkeä mun nänniä itkevän tytön suuhun.

Seuraavana yönä olin jo saanut varmuutta tekemiseeni ja kun sama ongelma tuli kätilöiden kanssa niin loppujen lopuksi sain lahjoitettua rintamaitoa pulloon, ruokin vauvalta pahimman nälän tunteen pois, laitoin tissin suuhun ja tadaa rintaruokinta lähti onnistumaan! Olin niin suunnattoman ylpeä tytöstä ja itsestäni, pitää vain osata pitää puoliaan.

 Rintaruokintaa tapahtuu joka ruokalulla, mutta mahaa se ei edes noin pieneltä viel täytä. Paitsi hei, tänään huomasin jo tytön suupielissä maitoa rinnan jäljiltä!

Meen vauvaarkeen takaisin, moi!

Erittäin täsmällinen vauva

Eilen aamuna ihmettelin, ja Kuopion Kyssiin kävi matka. Limatulppa oli lähtenyt ja eikun takaisin kotiin tarkkailemaan. Limatulpan lähdettyä voi vielä mennä aikaa. Tunti, päivä, viikko.
No turhautuneena lähdin saattamaan parempaa puoliskoa keskustaan ja menin istumaan iltaa siskon luo. 10 kilometriä yhteensä tuli pyöräiltyä ja vaikka rennosti pyöräiltiin niin vatsalle kehkeytyi uusi tukala tunne. Hmm. Eikun nukkumaan.
Klo löi kaksitoista ja valahduksia alkoi tulla. Piti herättää toinen että lähdetään taas. Onneksi herra oli saanut sovittua uudessa työpaikassa saavansa työvuoron vapaaksi jos tai synnytys alkaisi! Ja sehän alkoi sopivasti, just ekana työpäivänä
Tässä me nyt ollaan ja tuskastutaan. Saatiin yö nukkua parivuoteessa perhehuoneessa, mutta yhdeksän aikaan piti vaihtaa osastolle koska kaikki tapahtuu niin hitaasti. Ja sanon että mieluummin hitaasti, kuin liian nopeasti, vaikka se turhauttaa. Keho tottuu portaittain yhä vahvempiin supistuksiin ja kohdunsuu 3cm auki. Paljon kipua vaati tuo 3cm.
Käytiin eilen lohtushoppailemassa ja lohtumässäilemässäkin

Pian on odotusaika takana ja paremmin kirjoitan kunhan olen tämän vielä loppuun saakka käynyt:>

Kipulääke houreista päivää täältä vauvojen teon yhteydestä!

Maailman mielenkiintoisin video vanhemmuudesta

Kari Taalasmaa neuvoo vanhemmuudessa <3

Suuri hämmennys huitaisi pään yli kun sain Whatsapissa kuvan